Viikon mittainen kurssi oli englanninkielinen ja osallistujina oli 11 kieltenopettajaa 11 eri maasta: Saksasta, Liettuasta, Latviasta, Puolasta, Unkarista, Tanskasta, Sloveniasta, Kroatiasta, Kreikasta, Qatarista ja Suomesta. Edustettuna oli todellinen kansallisuuksien kirjo; oman lisävärinsä kurssiin toi vielä opettajamme Ayça, joka on syntyjään turkkilainen, sekä Tanskassa parikymmentä vuotta asunut amerikkalainen Josh ja Intian sekä Kanadan kautta Qatariin päätynyt Anj. Ensimmäinen kurssipäivä menikin lähes kokonaisuudessaan tutustuessamme toisiimme ja edustamiimme oppilaitoksiin: ennakkotehtävänä meille oli annettu valmistella esitys omasta oppilaitoksestamme, mutta samalla toki esittelimme kotimaatamme ja koulutusjärjestelmäämme. Kulttuuri- ja kielitaustamme lisäksi me opettajat erotuimme toisistamme myös oppilaidemme erilaisuuden suhteen, ikähaitari kun vaihteli esikoululaisista eläkeläisiin. Onneksi kaikenikäiset oppilaat voivat olla luovia ja leikin avulla oppiminen käy – niin, kuin leikiten.
Kurssin sisältö koostui sekä teoriaosuuksista että käytännön harjoituksista. Ayça esitteli meille erilaisia metodeja, joita on kieltenopetuksessa ja luovuuden esille tuomisessa käytetty. Kurssin aikana teimme moninaisia ryhmätöitä, puhuimme, piirsimme, kirjoitimme, askartelimme ja näyttelimme. Sain itse tuntea, millaista on selittää vieraalla kielellä geometristen hahmojen sijaintia, muotoa ja kokoa parilleni, joka istui selin ja yritti piirtää samaa kuviota selitykseni pohjalta. Saimme keksiä kolmen meille annetun sanan pohjalta upouuden tuotteen, jonka pitchasimme kollegoillemme (meidän ryhmämme mullistava keksintö oli Holodancer, eli virtuaalinen hologrammitanssija, joka taitaa kaikki tanssilajit ja mukautuu täysin tanssiparinsa liikkeisiin). Saimme kirjoittaa ja visualisoida runon Barcelonassa olostamme tietyin rajatuin sanoin Caviardage-tekniikalla. Saimme tehtävän suorittaa kuuluisan vaahtokarkkihaasteen (Marshmallow challenge): valmistaa 18 minuutissa mahdollisimman korkean rakennelman 20 raa’asta spagetista, yhdestä metristä teippiä, yhdestä metristä narua ja yhdestä vaahtokarkista, jonka tuli komeilla rakennelman huipulla. Projekti vaati yhteistyökykyä, ideointia, luovaa hulluutta, kokeilunhalua ja kärsivällisyyttä – ja meidän kolmikkommehan voitti koko kisan!
Oppiminen ei tapahdu vain luokkahuoneessa ja kurssin ohjelmaan kuuluikin tiiviisti erilaisia kulttuurikohteissa käyntejä. Torstain kurssipäivä pidettiin kokonaisuudessaan Katalonialaisen taiteen museossa, jossa opimme taideteoksien hyödyntämisestä kieltenopetuksessa mm. ohjattujen keskusteluiden ja roolipelien avulla. Lisäksi vierailimme lukuisissa Antoni Gaudín suunnittelemissa rakennuksissa ammentamassa ideoita. Koko kaupunki pukeutui jouluvaloihin ja Gaudín rakennukset hohtivat tavallistakin tarunhohtoisimpina. Joulumarkkinoilla oli jo myynnissä katalonialaisia koristeita ja perinneherkkuja, vaikka varsinainen joulunaika huipentuukin Espanjassa Loppiaiseen ja Itämaan viisaiden tietäjien saapumiseen.
Kaiken kaikkiaan viikko oli hyvin antoisa. Varsinaisen kurssisisällön ohella kansainvälinen verkostoituminen sekä kurssin ulkopuolella espanjan puhuminen oli merkittävää kieltenopettajan näkökulmasta. Hyödyt ovat niin moninaiset, että niistä ammennan vielä pitkän aikaa.
Lopuksi Caviardage-tekniikalla syntynyt runoni:
She looked up into a long journey.
Finally that happened.
A pretty city, clear water,
white and blue,
silver.
The journey made for her.
Teksti: Eveliina Allonen, kielten suunnittelijaopettaja (espanja, ranska, portugali, latina, katalaani).
Kuvat: Eveliina Allonen
Oppia ja iloa
Tämä postaus kuuluu Oppia ja iloa blogisarjaan.