Kuka olet ja missä tehtävässä työskentelet Espoon työväenopistossa?
Olen Merja Leppänen ja työskentelen Suomi toisena kielenä- eli S2-opetuksen assistenttina Espoon työväenopistossa. Tehtäviini kuuluu monipuolisesti asiakaspalvelua sekä muun muassa tuntiopettajien henkilöstöasioiden hoitamista.
Milloin olet aloittanut ja mitä tehtävää tulit hoitamaan Espoon työväenopistoon?
Olen tullut Espoon työväenopistoon, ensimmäisen työpaikkaani, toimistoapulaiseksi vuonna 1979. Sen jälkeen työskentelin pitkään oppimateriaalisihteerinä ja hoidin muun muassa isoa kirjastoa, materiaalikuljetuksia ja -tilauksia, minkä jälkeen pääsin S2-opetuksen assistentin tehtävään. Se oli minulle unelmien täyttymys, koska olen kiinnostunut maahanmuuttajien kanssa tehtävästä työstä.
Minkälaista työskentely työväenopistossa oli urasi alussa? Mitä asiakkaat odottivat ja millaista opetus oli?
Suurin muutos oli tietokoneiden käyttöönotto työssä. Vuonna 1979 kirjoitettiin vielä vahaksille sähkökirjoituskoneella ja 1980-luvun lopulla alkoivat tietokoneet tulla mukaan työhön.
Kurssitarjontaan tulee aina jotain uutta, mutta moni asia ei ole muuttunut. Kielten suosio pysyy, samoin vaikkapa puutarhanhoito on säilynyt opinto-ohjelmassa mukana vuosikymmeniä. Vesiliikunta ja kädentaidot ovat vuosi toisensa jälkeen suosituimpien kurssien joukossa.
Opiskelijoiden määrä on kasvanut. Opettajilla oli aiemmin vain kirja käytössään ja nyt opetus voi olla hybridimuotoista.
Minkälainen työpaikka Espoon työväenopisto on ollut?
Hyvä työpaikka ja itselleni ensimmäinen ja viimeinen. Meillä on ollut todella kiva työyhteisö, jonka kanssa on mukavaa tehdä töitä. Aikoinaan perustaja Raili Kilpi kokosi meidät kaikki perjantaisin sohvalle juttelemaan työviikosta ja muista asioista. Työyhteisössä on ollut vaihtuvuutta, mutta myös henkilöitä, jotka on olleet täällä pitkään ja jääneet täältä eläkkeellekin.
Mikä on ollut työssäsi innostavaa?
Työ on ollut erittäin monipuolista, samanlaisia päiviä ei ole ollut. Työ S2-tiimissä on palkitsevaa, koska siinä näkee kuinka maahanmuuttajat pääsevät töihin ja eteenpäin elämässään.
Mukavia muistoja on kivoista reissuista, joita tehtiin aikoinaan esimerkiksi Tallinnaan sekä yhteisistä joulujuhlista, joissa tanssittiin ja jotka tehtiin yhdessä. Näissä olivat kaikki mielellään mukana.
Minkälaisia ajatuksia sinulla on Espoon työväenopiston tulevaisuudesta?
Työväenopisto seuraa aikaansa, pystyy muuntautumaan ja reagoimaan hyvinkin nopeasti uusiin suuntauksiin ja tilanteisiin.
Ajattelen, että työväenopisto on tärkeä paikka myös monien ongelmien ja sairauksienkin ennaltaehkäisyssä sekä elämän mielekkyyden lisäämisessä. Joillekin se voi olla jopa ainoa kodin ulkopuolinen paikka, jossa tapaa muita ihmisiä ja saa virikkeitä elämäänsä.
Oppia ja iloa
Tämä blogi kuuluu Oppia ja iloa -blogisarjaan.