Maasta maahan — epätavallista keramiikkaa tekemässä

Mirva Paastela tekee parhaillaan Aalto-yliopistossa kuvataidekasvatuksen maisterin opinnäytetyötä aiheenaan keraamisten tuhkauurnien tekoprosessi. Keraaminen tuhkauurna -kurssi toteutui Espoon työväenopistolla Tapiolassa tänä keväänä toista kertaa. Paastela teki kurssin aikana havainnointia ja kurssilaiset saivat halutessaan vastata opinnäytetyöhön liittyvään kyselyyn. Opinnäytetyö pyrkii vastaamaan siihen, mitä ajatuksia ja tunteita keraamisen tuhkauurnan tekoprosessin aikana herää. Yhtenä tehtävänä on myös kehittää kurssia eteenpäin vastaamaan entistä paremmin osallistujien toiveita.

Uurna on katoava esine

Tammikuun viimeisenä viikonloppuna kurssilaiset pääsivät itse suunnittelemaan ja toteuttamaan tuhkauurnan savesta. Kurssilla tehtävät, maahan laskettavaksi tarkoitetut uurnat poltetaan tavallista matalampaan lämpötilaan, jolloin ne jäävät vielä huokoisiksi, imevät kosteutta ja lopulta hajoavat maassa. Kurssilla pääsi siis tekemään erityistä esinettä ja hyvin epätavallista keramiikkaa. Nämä esineet ovat tarkoituksella murenevaa materiaa, esineitä, joiden ei ole tarkoitus kestää.

Työskentelyn terapeuttiset elementit

Aiempaa kokemusta savityöskentelystä ei kurssille osallistuakseen tarvinnut olla, vaan alussa käytiin läpi käsinrakennustekniikoita ja tietoa savesta materiaalina. Myös tuhkauurnia koskevia säädöksiä ja tarkempia mittoja käsiteltiin alustuksen aikana. Kurssilla oli mahdollista tehdä ihmisen tai lemmikin tuhkalle tarkoitettu uurna. Kurssin voi katsoa sopivan monenlaiseen tilanteeseen ja voivan olla tärkeä osa suruprosessia tai teeman käsittelyä.

Työskentelyyn yhdistyy terapeuttisia elementtejä teeman, käsillä tekemisen ja materiaalin, eli saven myötä. Itse tekeminen on merkittävässä osassa prosessia, mutta myös materiaalilla on omat merkityksensä kokemukseen ja tulkintoihin. Tuhkauurnaan liittyen savi antaa omat lisämerkityksensä. Materiaalivalinta tietyllä tapaa alleviivaa elämän kiertokulkua. Savi on otettu maasta maan pinnalle, se saa muovauksessa uurnan muodon ja sen sisään laitetaan maanpäällistä materiaa. Savesta tehty uurna suljetaan ja lasketaan takaisin maan pinnan alle, jossa se lopulta hajoaa ja sekoittuu maa-ainekseen.

Osa kurssilaisista oli pohtinut ennen kurssille osallistumista sitä, minkälainen porukka tuhkauurnia tulee tekemään. Ryhmähenkeä kuitenkin lopuksi kehuttiin ja tunnelma oli myös opettajan näkökulmasta hyvä – kunnioittava, mutta rento. Yksi kurssilainen kommentoi, että jos jollain olisi ollut suru päällä, olisi opetus ollut sellaiseenkin tekemiseen sopiva. Toisaalta niin sanottuja suru-uurnia ei välttämättä tämän tyyppiselle kurssille yleensä tulla tekemään, sillä harvoin kurssi osuu aikataulullisesti juuri sopivaan kohtaan. Kurssille päätyykin useammin kenties jotenkin teemaa aiemmin käsitelleet ja toisaalta ihan vain materiaalista ja erilaisesta tekemisestä kiinnostuneet. 

Tuhkauurnan koko tuli yllätyksenä

Kurssin aikana suurin osa ulospäin näkyvistä ja kuuluvista ajatuksista ja tuntemuksista painottuivat täysin ymmärrettävästi tekniseen puoleen, eli itse esineen muovailuun ja suunnitteluun. Kurssilla pohdittiin mikä muoto kuvaa parhaiten sitä kenelle uurna tulee ja mitkä koristelut olisivat osuvia. Suurehkon saviesineen tekeminen on aina oma haasteensa, etenkin jos kokemusta ei vielä ole kertynyt paljoa. Monelle tuhkauurnan koko olikin yllätys. Aikuisen tuhkalle tarkoitetun uurnan tilavuuden on oltava vähintään 4,5 litraa ja savesta tehdessä täytyy ottaa huomioon myös kuivumisen ja polton aikana tapahtuva kutistuminen. Halutun muodon saavuttaminen herätti ajoittain kipuilua ja monenlaisia tunteita, mutta suurin osa oli lopulta tyytyväisiä lopputulokseen.

Keraamisen tuhkauurnan tekemisessä on jotain hyvin kiehtovaa, näin voin todeta omasta kokemuksesta ja opettajana tekemieni havaintojen perusteella. Kurssille vuosi sitten osallistunut osallistui tänä keväänä uudestaan ja muutama muu kommentoi ilmoittautuvansa kurssille jälleen seuraavana vuonna, jos kurssi toteutuu. Lieneekö syynä kiinnostukseen epätavallinen keramiikka, mahdollisuus tehdä hyvin erityinen esine, tai tärkeäksi, joskin haastavaksi koetun teeman käsittely tekemisen kautta? 

Teksti ja kuvat: tuntiopettaja Mirva Paastela