Leksands folkhögskola (leksand.fhsk.se) sijaitsee Siljan järven rannalla Ruotsin Taalainmaalla. Koulun lähes kaikki rakennukset ovat punamullalla maalattuja vanhoja ja kauniita rakennuksia. Koulussa voi opiskella erilaisia käsityötekniikoita mm. kirjansidontaa, keramiikkaa, hopea- ja kultasepäntöitä. Koulun yhteydessä on opiskelija-asuntolat, joissa mekin saimme tällä reissulla asustella.
Kilpailusta näyttelyksi
Kirjansidokset Pohjoismaista, on alun perin ollut kirjansitojien kilpailu, siihen sai osallistua vain kirjansidonnan ammattilaiset. Näitä kilpailuja järjestettiin 90-luvulle asti. Ammattikunnan pienentyessä sääntöjä on muutettu. Nykyisin näyttelyyn voi osallistua niin harrastajat kuin ammattilaisetkin.
Ensimmäinen Kirjansidokset Pohjoismaista -näyttely pidettiin vuonna 2001. Sen jälkeen näyttely on pidetty noin neljän vuoden välein ja sen järjestämisestä on vastannut vuorovuosina eri pohjoismaat. Mukana ovat Suomi, Ruotsi, Norja, Tanska, Islanti ja Färsaaret.
Tärkeimpinä asioina tapahtumassa olivat Kirjansidokset pohjoismaista -näyttelyn tulevaisuus sekä kirjansitojien koulutuksen nykytila, kisälli- ja mestarikoulutus. Lisäksi ohjelmassa oli kevyempiä aiheita.
Kirjansitojat jaettiin kolmeen ryhmään niin, että jokaisessa ryhmässä oli jokaisen maan edustaja. Näissä ryhmissä vietettiin kaksi päivää, perjantai sekä lauantai.
Kultaustyöpajat, kultaaminen ei ole niin kovin vakavaa
Uppsalan yliopiston professori, kirjansidonnan opettaja Roger Johansson näytti meille kirjan syrjän ja kirjan selän kultausta 24 karaatin kullalla. Olemme tottuneet siihen, että lehtikultaa käsitellessä täytyy olla hiiren hiljaa eikä saa puhua, ettei aiheuta vetoa eikä ilmavirtoja, jolloin kulta saattaa mennä ruttuun. Roger puhui ja kertoi koko ajan. Kokemus paistoi hänen työskentelystään ja kulta asettui juuri niin kuin hän tahtoi. Roger muistutti meitä: “It is just a book” - ei kannata pelätä kultausta, harjoittelemaan vaan. Käsityön ei tarvitse, eikä saakaan olla viivatarkkaa. Jos tittelistä jää puuttumaan yksi kirjain, ei se haittaa. Eli jos kirjan nimi ei mahdu selkään, vähennä kirjaimia!
Paperityöpajat, nyt saa irrotella
Paperin värjäyspajoissa kokeilimme opettajamme mukaan hieman lapsellisiakin tapoja värjätä paperia. Sielläkin oli asenteena se, että ei olla niin vakavia, kokeillaan ennakkoluulottomasti mitä syntyy. Kaadoimme väriä märälle paperille ja kääntelimme sitä tehden valumia. Telasimme erilaisia kuvioita papereille, sekoitimme liisteriä ja akryyliväriä ja levitimme seoksen paperille. Sitä sitten muotoilimme pyyhkien paperia erilaisilla lastoilla. Saimme monta hyvää ideaa tulevalle opetuskaudelle.
Walk and talk -kävellään ja jutellaan
Jokusen sadan metrin päässä koululta asui viehättävässä punamullalla maalatussa talossa koulun eläkkeelle jäänyt opettaja Manne Dahlstedt. Vierailimme hänen persoonallisessa kodissaan ja tutustuimme tähän monipuoliseen käsityöläiseen. Mannen erikoisimmat käsityöt olivat tyhjien Kalle’s kaviar -tuubien uusiokäyttö. Hän purkaa tuubin, oikaisee pellin ja lähtee sitten työstämään tuota pellinpalaa. Manne harrastaa myös kankaankudontaa ja Mannen kotoa löytyy suomalaiset Varpapuun pystykangaspuut!
Teksti: Ritva Kurittu-Kalaja
Kuvat: Ritva Kurittu-Kalaja ja Pii Topio
Kuvia työpajoista
Oppia ja iloa
Tämä postaus kuuluu Oppia ja iloa -blogisarjaan