Kuvataiteen taiteen perusopetuksen ryhmäni koostuu 16 innokkaasta aikuisesta. Tänä keväänä oli tarkoitus päästä tutustumaan taitelijan työhuoneeseen ja taiteilijan työhön – haasteena olikin, minne tämä joukko sulavasti mahtuisi. Sovimme siis kuva- ja performanssitaiteilija Aura Hakurin kanssa tapaamisen zoomin välityksellä helmikuun alkuun, olimme opiskelijoiden kanssa Komentajankadun taideluokassa ja Aura uudella työhuoneellaan Helsingin Vallilassa.. Tämä tapaaminen jäi kaikkien opiskelijoiden mieleen todella elävänä ja kannustavana – kaikille taisi jäädä kipinä myös oman työhuoneen unelmasta.
Virtuaalikierros työhuoneella
Aura kertoi työskentelytavoistaan, taiteellisesta prosessistaan ja esitteli iPadin kakkoskameralla fyysistä tilaa, miten hän on sen järjestänyt ja miksi siellä on tai ei ole tiettyjä asioita. Aura työskentelee vesiväreillä, eikä hän käytä työpöytää, vaan maalaa lattialla. Työhuoneen lattialta siis löytyi välineitä ja keskeneräisiä maalauksia, joita saimme nähdä ja kuulla Auran ajatuksia töiden tarinoista ja niihin käytetyistä materiaaleista. Meneillään hänellä oli siis Berliiniin Galleria Snow’hun (galleriasnow.com) tulevan näyttelyn töiden teko, jonka avajaiset ovat tänään 27.4.2023. Pääsimme myös kurkkaamaan Auran arkistoihin, laatikostoon, missä hän säilytti aiempia töitään. Yksi osasto laatikostosta oli nimetty ”dark side” -osastoksi, mikä herätti heti kaikkien uteliaisuuden. Sieltä löytyikin hyvin vaikuttavia tarinoita ja niitä tummempia sävyjä hänen tuotannostaan. Tapaaminen oli välitön ja avoin keskustelulle, liikuimme luontevasti virtuaalisesti tilassa Auran mukana.
Innostava taiteellinen prosessi
Tapaamisen jälkeen keskustelin vielä TPO -ryhmän kanssa kokemuksesta. Kaikille jäi erityisesti mieleen taiteilijan sanoma siitä, miten tyhjä paperi ei olekaan pelottava tai ahdistava asia, vaan aina uusi ja ihana mahdollisuus: ”Mitä siihen tänään syntyy? Asetun tyhjän paperin ääreen ja katson, mitä tapahtuu. Kun olen aloittanut työskentelyn jatkan, kunnes minulla ei ole sillä hetkellä enää lisättävää. Jatkan työtä, kun työ itse selkeästi ehdottaa, mitä se tarvitsee”, Aura kertoo. Kuvan tekeminen on Auralle vähän kuin kirjeiden kirjoittamista, tarinoita kuvallisin keinoin. Työt ovat henkilökohtaisia ja hän myös kertoo niissä kuulumisistaan, kuitenkaan taiteilija ei itsekään aina tiedä heti, mikä kuvan merkitys on tai mitä se edes suoralta kädeltä esittää. Kuva täydentyy, kun se kommunikoi katsojan kanssa.
Opiskelijoiden ajatuksia tapaamisesta
”Mieleenpainuvinta oli, kun taiteilija kertoi prosessistaan, hän ei suunnitellut lopputulosta etukäteen ja maalasi rohkeasti. Tämä antoi myös itselle rohkeutta kokeilla, eikä pelätä epäonnistumista, sillä eihän kukaan tiedä, miltä teoksen kuuluu näyttää.”
”Taiteilijatapaamisesta jäi voimakas ahaa-elämys: noinkin voi ajatella, kuunnella täysin intuitiota, mitä paperi sanoo.”
”Ihana oli nähdä oikean taiteilijan työhuone, taideteoksia, kuulla hänen työskentelyprosessistaan ja residenssityöskentelystä.”
”Ihanan vapauttava ajatus, että ei tarvitse tietää etukäteen, mitä tekee, vaan työ ohjaa tekijää.”
”Inspiroivaa ja ihanaa nähdä ja kuulla, kuinka vahvoja tunteita voi käsitellä taiteen tekemisen kautta.”
Teksti: kuvataiteen suunnittelijaopettaja Taija Rahikkala ja Tpo-opiskelijat
Kuvat: Aura Hakuri ja Aki Turunen
Oppia ja iloa
Tämä teksti on julkaistu osana Oppia ja iloa -juttusarjaa.