Ihmisen vanhimmat värit, joilla luolamaalaukset maalattiin 35 000 vuotta sitten, ovat löytyneet maaperästä. Saviperäisessä maassa ollut rauta on miljoonien vuosien ajan reagoinut hapen ja veden kanssa eli ruostunut. Tämä ruoste, rautaoksidi tai rautahydroksidi, on värjännyt savimaata erilaisilla keltaisen, oranssin ja punaisen sävyillä, mutta myös vihertävillä ja jopa sinisillä sävyillä. Näitä värejä löytyy maaperästä eri puolilta maailmaa, esimerkiksi sinistä okraa, vivianiitta löytyy Etelä-Pohjanmaan soista, Suomesta.
Maasta saatavia värejä, maavärejä kutsutaan yleisnimellä okra, tyypillisiä kauppanimiä ovat keltaokra, raaka siena, umbra. Ihminen osasi jo hyvin kauan aikaa sitten, peloliittisella ajalla valmistaa kellertävistä okrista punertavia sävyjä kuumentamalla eli kalsinoimalla niitä. Kalsinoitujen värien kauppanimiä ovat poltettu siena, englannin punainen, poltettu umbra.
Mihin kaikkeen maavärejä käytettiin?
Punaisten maavärien on uskottu sisältäneen elämän voimaa, ne ovat olleet merkityksellisiä, pyhiä värejä ja niillä on sivelty kuolleiden ruumiit hautausseremonioiden yhteydessä, näin kuolleelle on taattu ikuinen elämä tuonpuoleisessa. Joistakin vanhoista haudoista on löytynyt jopa useita kiloja punaista okraa.
Maavärejä on historian saatossa käytetty taidemaalauksen lisäksi myös ihon värjäämiseen, lääkeaineena sekä meikkiväreinä, esimerkiksi 1500-luvulla kuningatar Elisabeth I:n aikaan huulet punattiin punaokralla.
Suomessa maasta saatavilla väreillä on maalattu maaseudun puutaloja, silloin värejä on kutsuttu kelta- tai punamullaksi. Maavärejä käytettiin Pohjoismaissa laajalti keskiaikaisten kirkkojen koristelussa, sillä värit olivat ja ovat edullisia, niillä on erinomainen valokesto sekä ne ovat myrkyttömiä.
Mikä on tuo tarunomainen meren takaa tuotu väri?
Maavärien lisäksi värejä saatiin murskaamalla erilaisia värillisiä kiviä. Yksi historian kalliimmista väreistä valmistettiin sinisestä puolijalokivestä, lapis lazulista. Kiven sininen väriaine on syntynyt maapallon geologisen historian varhaisina aikoina, maapallon sisällä kovassa paineessa ja kuumuudessa.
Lapsi lazulia löytyy eri puolilta maailmaa vuorten sisältä, paras laatu on kautta taidehistorian tullut parista luolasta Afganistanista, joista värilliset kivet kuljetettiin lopulta merireittien kautta Venetsiaan. Meren kautta tullutta kauppatavaraa kutsuttiin yleisesti nimityksellä ultra mare, meren takaa, josta värille on vakiintunut nimitys ultramariininsininen. Ajoittain väriä oli niin vaikeasti saatavilla, että oli pyydettävä kirjeitse lupa paavilta värin käyttämiselle. Lapis lazulilla, ultramariniin sinisellä maalattiin vain kaikkein arvokkaimpia aiheita kuten Neitsyt Marian viitta.
Luonnosta saatavat epäorgaaniset väripigmentit ylhäältä vasemmalta alkaen:
1) Vaalea okra, Italia (PY 43) 2) Raaka siena, Badia, Italia (PBr 7) 3) Punaokra, Italia (PY 43) 4) Poltettu siena, Sardinia, Italia (PBr 7) 5) Venetsian punainen (PR 102) 6) Snaefellsjoekull punainen, Islanti 7) Poltettu Umra (PBr 7) 8) Raaka Umbra, Heinävesi, Suomi (PBr 7), 9) Vihertävä Umbra, Saksa (PBr 8), 10) Terra Verte, Kypros (PG 23), 11) Vivianiitti (sininen okra) 12) Malakiitti, Kongo (PG39) 13) Atsuriitti, (PB 30) 14) Egyptin sininen, historiallinen synteettinen väripigmentti (PB 31) 15) Lapis Lazuli (Ultramariinin sininen) (PB 29)
Teksti ja valokuva: Metta Savolainen, kuvataiteen tuntiopettaja, Espoon työväenopisto