Aikuisten perusopetus on tarkoitettu henkilöille, joilta puuttuu peruskoulun päättötodistus ja joilla ei ole opiskeluoikeutta lasten ja nuorten perusopetuksessa. Moni opiskelija tarvitsee tukea suomen kieleen. Matematiikan tehtävät saattavat muuten olla selkeitä, mutta sanalliset tehtävänannot eivät aina aukea.
Sirkka Vilkamo, Asta Bäck ja Helena Sorri ovat olleet mukana vapaaehtoistoiminnassa 1,5 vuotta eli toiminnan alusta saakka. Toiminta alkoi perjantaisin järjestettävissä läksypajoissa.
”Siellä on aina opettaja mukana ja me sitten autamme läksyjen teossa. Matematiikassa, suomen kielessä ja englannissa”, Sirkka kertoo.
Kun toiminta solahti osaksi läksypajatoimintaa, vapaaehtoisia alettiin pyytämään mukaan myös oppitunneille.
”Oli kiva, kun opettaja pyysi mukaan tunneille. Siellä sai hyvän tatsin siihen, kuinka hän opettaa. On aika paljon sellaista, mikä on erilaista, kuin tavallisessa peruskouluopetuksessa”, Helena toteaa.
Vapaaehtoiset ovat paikalla Tapiolassa yleensä kaksi tuntia 1–3 kertaa viikossa.
”Tänä vuonna ole ollut yhden opettajan matematiikantunneilla ja olen kokenut sen hyvin mielekkäänä. Olen aina jakson kerrallaan yhden ryhmän kanssa ja sitten vaihdan toiseen. Olen kokenut itseni hyödylliseksi”, Helena kertoo.
Kahdenkeskiset hetket ovat tärkeitä
Opiskelijoiden on mahdollista saada tarvittaessa vapaaehtoisilta apua myös kahden kesken. Etenkin naisille nämä hetket ovat hyvä tilaisuus kysyä hieman jopa kuiskaten sellaista, mitä ei muuten tule kysytyksi. Läksypajoissa ja tunneilla aika ei riitä muuhun kuin opiskeluun, mutta kahdenkeskisissä hetkissä on aikaa puhua muustakin.
”Keski-ikäisten on varmaankin helpompi kysyä tällaiselta vanhemmalta naiselta hieman kuiskaten tiettyjä asioita”, Helena pohtii.
”Täällä mikään keskustelu ei ole turha, koska silloin saa aina harjoitusta suomen kieleen”, Asta toteaa.
Kolme vuotta aikuisten perusopetuksessa opiskellut Belaynesh Kassa kutsuu Sirkkaa, Astaa ja Helenaa äideiksi.
Hän kertoo viettäneensä aiemmin paljon aikaa Kampin kauppakeskuksessa ja yksin kotona. Suomen kieli ei kehittynyt, kun sitä ei päässyt käyttämään.
”Kun istuin yksin kotona, kenen kanssa olisin puhunut suomea”, hän toteaa.
Vapaaehtoisilta hän on saanut apua läksyihin, mutta tärkeintä on ollut oppia suomen kieltä. Kahdenkeskisten hetkien aikana on ollut mahdollista purkaa myös mieltä painavia asioita.
”Haluan heiltä kaiken avun”, Belaynesh naurahtaa.
Sisältöä arkeen
Sirkka, Asta ja Helena painottavat, että tärkeintä toiminnassa on opiskelijoiden tukeminen ja opintojen eteneminen. Vapaaehtoisille toiminta tuo arkeen hyvää sisältöä.
”Tuli tilanne, että lapsenlapset eivät enää tarvinneet strukturointia. Kun huomasin tämän tuli ajatus, että jossain joku muu voisi tarvita apuani”, Helena kertoo päätöksestään lähteä mukaan toimintaan.
”Olin jäänyt hiljattain eläkkeelle eikä minulla ole lapsenlapsia ja kauheasti velvoitteita. Kaipasin jotain tekemistä ja tämä ympäristö kiinnosti”, Asta puolestaan toteaa.
Sirkalle vapaaehtoistoiminta oli ennestään tuttua koulumummona toimimisen kautta.
”Olen ollut jo kahdeksan vuotta eläkkeellä ja koko ajan ollut koulumummona. Olen utelias uusille asioille ja asun tässä lähellä. Ja nämä ovat niin kilttejä meille. On ihana tulla”, Sirkka naurahtaa.
”Kyllä tässä saa itselleenkin paljon, kun omakin ajattelutapa avartuu”, hän jatkaa.
Vapaaehtoisena toimiminen on tarjonnut myös uutta oppia ja vanhan kertaamista.
”Koko peruskoulun oppimäärä on tullut kohta kerrattua”, kolmikko naurahtaa.