Osallistuin Maltalla Teachers Academyn järjestämälle kurssille: AI in Education: Exploring the role of AI in education heinä-elokuun vaihteessa. Pääkaupunki Vallettassa järjestetty Erasmus+ -kurssi tarjosi ainutlaatuisen mahdollisuuden pysähtyä tekoälyn äärelle. Osaaminen aiheesta ennen kurssia oli hataraa, mutta kiinnostus vahvaa.
Lähdin matkaan seuraavien kysymysten kanssa: Mitä on tekoäly? Miten se vaikuttaa opettajien työhön? Miten tekoäly vaikuttaa oppimisen ja mitä meidän kannattaa oppia siitä? Mitä osaamista tarvitsemme, jotta tekoäly toimii apurina kestävällä tavalla? Mihin tekoälyä kannattaa opetuksessa käyttää – ja mihin ei? Mitä tekoäly voi tuoda työmme prosesseihin ja miten hyödynnämme sitä parhaalla mahdollisella tavalla?
Filosofisten kysymysten äärellä
Ensimmäisestä päivästä lähtien sukelsimmekin syvälle tekoälyn filosofisiin ja eettisiin kysymyksiin: Mitä on ihmisyys ja empatia? Jos tekoäly pystyy olemaan osa empaattista keskustelua, mitä me siitä ajattelemme? Mitä me ihmisinä teemme sellaista, mitä tekoäly ei tee, jos tekoälyn nopeus voitta ihmisen 100-0, ja tekoäly voi oppia jopa empatiaa? Mitä ammateille ja oppimiselle tapahtuu tulevaisuudessa? Mitä me ajattelemme tietoturvasta ja tekoälyyn liittyvästä luonnonvarojen kulutuksesta?
Näiden pohdintojen rinnalla kokeilimme lukuisia AI-työkaluja: Loimme pelejä, sovelluksia, verkkosivuja, agentteja, kokeita, arviointeja ja jopa rap-version Shakespearen teoksista. Lisäksi harjoittelimme tehokasta promptausta (data.fi). Kokemus avasi silmäni sille, miten valtavia mahdollisuuksia tekoäly tarjoaa – mutta myös sille, että vastuu sen käytöstä jää aina meille ihmisille. Tekoäly itse ei osaa mitään: Tekoäly ei ajattele, arvioi eikä tiedä, ovatko sen tuotokset oikein vai väärin. Tekoäly tekee sitä, mitä siltä pyydetään tavalla, jolla siltä pyydetään. Siksi ihmisen tehtäväksi jää promptauksen taito sekä taito arvioida promptauksen vaikutusta lopputulokseen. Yksi kurssin keskeisimpiä oppeja olikin, että tekoälyn tekeleet on aina tarkistettava, eikä niihin voi luottaa sellaisenaan.
Erityisen tärkeäksi nousi siis kriittisen ajattelun ja faktojen tarkastamisen taito. Tekoäly ei tiedä mitään – se ennustaa laskennallisesti todennäköisyyksiä. Siksi on välttämätöntä osata arvioida tuotoksia ja kysyä, onko tämä totta, mihin tämä perustuu, mitä tästä jäi ulkopuolelle? Tämä koskee myös opetusta: Miten opetamme oppijoille taidon kysyä ja arvioida, eikä vain käyttää sovellusta ja luottaa sen valmiiksi annettuihin vastauksiin?
Tekoäly yhteiskunnan osana
Kurssin lopuksi siirryttiin vielä tekoälyn eettisiin ja yhteiskunnallisiin ulottuvuuksiin. Keskustelimme tietoturvasta, datan käytön riskeistä, valtavista rahavirroista, joita tekoälyn ja robotiikan kehittämiseen tällä hetkellä laitetaan, sekä siitä, kenen käsissä päätökset lopulta ovat. Minulle kirkastui, että yksittäiset tekoälytyökalut ovat tässä kokonaisuudessa vain jäävuoren huippu – todellinen merkitys on siinä, mihin tekoälyä yhteiskunnissa käytetään ja millaisia arvoja sen taustalle asetetaan.
Viimeisenä kurssipäivänä syvennyimme inklusiivisen opetuksen näkökulmaan. Oli vaikuttavaa nähdä, kuinka tekoäly voi tehdä oppimisesta saavutettavampaa niille, joille lukeminen tai ymmärtäminen ei ole helppoa. Samalla pysähdyimme pohtimaan aivojen toimintaa. Tutkimusten mukaan aivomme ovat aktiivisempia, kun emme käytä tekoälyä tuotosten tekemiseen. Tämä nosti esiin kysymyksen, miten varmistamme aivojen kyvyn ylläpysymisen oppimiseen ja vaikkapa muistin kehittymiseen tekoälyaikana. Tarvitsemmeko tekoälyn käyttöön tai aivoterveyden harjoittamiseen samanlaiset ohjeistukset kuin meillä on esim. ravitsemukseen tai liikuntaan? Onhan aivoilla aivan keskeinen rooli terveydessä ja toimintakyvyssä.
Kurssin päätyttyä pohdin, sainko vastauksia kysymyksiin joiden kanssa matkaan lähdin? Kyllä, mutta kysymyksiä tuli myös lisää. Ymmärsin, että kysymyksiini ei ole mahdollista vastata kyllä tai ei. Näkökulmia on paljon ja osittain tietoa ei ole vielä riittävästi.
Lopulta jäin pohtimaan, kuinka tarve kriittiselle suhteelle tietoon tulee kasvamaan. Meidän täytyy ymmärtää, miten tieto tuotetaan ja miten sitä on arvioitu sekä onko tiedon tuottamisen polku läpinäkyvää. Osaamisen kehittämiseen tulee uusia ulottuvuuksia ja kriittisen ajattelun tarve vahvistuu, mutta tarve osaamisen kehittämiselle säilyy. Jos emme varmista osaamisen kehittämistä uusistakin lähtökohdista polarisaatio kasvaa. Tämä on tietysti nähtävissä jo nyt – nuoret kasvavat maailmassa, jossa tekoäly on jo arkea. Meidän tehtävämme on varmistaa, että tekoäly vahvistaa heidän oppimistaan eikä heikennä sitä. Jakamalla tietoa ja opettamalla kriittiseen arviointiin, tuemme tekoälyn käytön suuntaamista hyvän vahvistamiseen sekä vähennämme samalla käyttöön liittyviä riskejä. Tulemme huomaamaan, että oppimisen käsite on muutoksessa. Millaisessa? En tiedä.
Kansainvälistä osaamista
Olen valtavan kiitollinen Erasmus+ -liikkuvuudella saamistani kokemuksista: Uusista näkökulmista, kansainvälisestä oppimisympäristöstä ja mahdollisuudesta syventää omaa ajatteluani. Tekoäly ei ole vastaus kaikkeen, mutta oikein käytettynä se voi olla erinomainen tuki niin opettajalle kuin oppijalle – ei kummankaan korvaaja. Jatkojalostettavaksi jäi toimivien työkalujen valinta ja käytön opettelu. Prosesseihin tekoälyn tuominen vie aikaa. Se vaatii monia vaiheita organisaation eri tasoilla ennen kuin varsinainen tekoälyn hyödyntäminen prosesseissa on mahdollista. Osittain tekoäly on jo olemassa kaikkialla, me emme vain ole sitä tunnistaneet.
Tiedollisen sisällön lisäksi myös kulttuuriin ja erityisesti Maltan historiaan tutustuminen olivat valtavan elämyksellisiä ja vaikuttavia kokemuksia. Tutustumiskäynnit museoissa, palatseissa, kirkoissa ja hiljaisuuden kaupungissa Mdinassa sekä St. Paulin katakombeissa Rabatissa avasivat minulle maailmanhistorian ulottuvuuksia, joita en aiemmin ole juurikaan tullut ajatelleeksi. Käsitys siitä, että se elämä, jota me omassa kulttuurissamme elämme ja pidämme hyvänä, on vain yksi tapa hahmottaa hyvää elämää. Tämä oivallus vahvisti avoimuuttani ja herkkyyttäni tarkastella erilaisia elämäntapoja, arvoja ja tapoja nähdä maailmaa. Nämä ovat taitoja, joilla haluan nähdä merkitystä myös omassa työssäni ja yhteistyön taidoissani.
Teksti: Taina Avo, koulutuspäällikkö
Opetustilat
