Huh hulinaa! 35 ihmistä ja yli 10 eurooppalaista kansallisuutta edustettuna yhdessä luokkahuoneessa oppimassa tunnetaitoja Emotional intelligence, identify, harness and manage emotions -kurssilla (shipcon.eu.com). Matkan parasta antia olivat itse kurssi sekä moninaiset keskustelut eri puolilta Eurooppaa saapuneiden kurssilaisten kanssa. Ei tietysti haitannut, että kurssi järjestettiin niin kauniissa kaupungissa kuin Barcelona, jossa oli mahdollisuus tutustua sen taideaarteisiin kurssiaikojen ulkopuolella iltaisin.
Suurin osa kurssin osallistujista oli peruskoulun opettajia tai muuta koulun henkilökuntaa, joista moni oli tullut paikalle oman työporukan kanssa. Ihmiset osasivat englantia vaihtelevasti ja korostuksia oli yhtä monta kuin osallistujiakin. Kurssilaisia oli ainakin Makedoniasta, Latviasta, Saksasta, Ranskasta, Ruotsista, Maltalta, Unkarista ja itse edustin ainoana Suomea.
Opiskelu oli enimmäkseen luentomaista luokkahuoneopiskelua isossa ryhmässä, välillä jakauduttiin pienempiin ryhmiin tekemään tehtäviä. Aihetta elävöitettiin monin videoesimerkein. Porukkamme oli paikoin aika eläväinen ja meluisa, toiset tulkkasivat opetusta vieruskaverilleen, joten välillä oli hankala kuulla ohjaajan ääntä. Kurssi oli mielenkiintoinen. Siellä opittiin eri persoonallisuustyypeistä ja viestintätavoista neuvottelutaitoihin, puhuttiin digitalisoitumisen ja sosiaalisen median vaikutuksesta tunneälyyn sekä tunteiden käsittelyyn.
Barcelona näytti monet puolensa. Nautin kävelemisestä ympäri kaupunkia, sen monista katukahviloista, herkullisesta ruoasta ja upeista museoista. Suomessa pitkä ja jäinen talvi kun on estänyt tekemästä pitkiä kävelyitä, nyt sain jalkani taas käyttöön. Tiesin etukäteen Barcelonan taskuvarkaiden ”pääkaupungiksi” ja vaikka olin varuillani, olin silti vähällä menettää puhelimeni vieraan käden käväistessä taskussani.
Pientä seikkailun makua matkaan aiheutti myös paluulentojeni peruuntuminen. Lähtöpäivänäni kun Saksassa oli lakko ja näin ollen kaikki sitä kautta menevät lennot oli peruttu. Kiitos Omnian kv-palveluiden, en joutunut itse stressaamaan tai käyttämään päiviäni uusien lentojen varailuun, vaan he hoitivat asian puolestani ja uudet lennot järjestyivät Pariisin kautta.
Teksti: Kaisa Siirala, musiikin suunnittelijaopettaja
