Eurooppalaisen sivistyksen huipentumina pidettiin pitkään grand toureja eli suuria sivistysmatkoja, joilla sivistyneistön nuoret miehet viimeistelivät opintonsa matkustamalla mm. Roomaan ja Pariisiin tutkimaan taidehistoriaa ja kulttuuria. Taiteilijat toteuttivat sivistysmatkoja taidehistoriallisten aarteiden äärelle, tallentaen matkakokemuksiaan taideteoksiksi, joita pääsemme yhä nykyisinkin ihastelemaan. 1700- ja 1800-lukujen grand tourien aikakaudella katseet käännettiin kauas kotimaasta ulkomaille, jonne kaihoamme edelleen: ajatus matkustamisesta suurten, merkityksellisten nähtävyyksien ja vieraiden kulttuurien äärelle kiehtoo. Se on nykyaikana myös entistä helpompaa ja nopeampaa.
Upeat kulttuurihistorialliset aarteet ovat arvokkaita ja niitä vaalitaan, jotta ne säilyisivät alkuperäisinä ja muuntumattomina – näin sivistysvaltioissa kuuluukin toimia. Maailma ja yhteiskunnat kulttuuriaarteiden ympärillä ovat aikakausien saatossa muuttuneet. Entä sivistyskäsitys ja ajatus itsensä sivistämisestä? Käsityksemme maailmasta, kulttuureista sekä teollistumisen myötä syntyneestä elämäntavasta ovat tarkastelun kohteena pohtiessamme elämäntapamme kestävyyttä 2000-luvulla. Katseet on käännettävä lähelle, jotta pystyisimme huolehtimaan ympäristöstämme ja toisistamme kestävästi ja kunnioittavasti.
Tämän päivän grand tour
Millainen olisi 2000-luvun suuri sivistysmatka? Ennen matkattiin kauas katsomaan sivistyksen helmiä, olisiko nyt aika kääntää katse lähelle ja matkata grand tourille lähiympäristöön? Ajatus ihmisestä osana ympäristöä, luontoa ja kulttuuria yhtenä eliönä muiden eliölajien joukossa on viime vuosina noussut keskiöön. Katseiden kääntäminen kaukaa lähelle avaa meille näkymän paikallisuuteen, monikulttuuriseen yhteiskuntaan ja monimuotoisiin ympäristöihin. Herkkyys huomata lähellä olevan arvo sekä taito huolehtia omasta lähiympäristöstä kaikkine eliölajeineen ja kulttuureineen – näitä tarvitsemme enemmän kuin koskaan.
Ajatus sivistysmatkasta omaan lähiympäristöön tuntuu näin varteenotettavalta vaihtoehdolta. Voisiko matkan tehdä myös sisimpäänsä - muistoihin ja mielikuvitukseen? Taide auttaa meitä näkemään ja kokemaan tuttuja ja arkisia asioita toisin. Taiteen avulla pääsemme kuvittelemaan itsemme toisen asemaan, minkä ansiosta voimme kohdata ympäristömme ja toisemme uusin silmin. Olisiko tämän päivän oppineisuuden mittana se, mitä monimuotoisempana pystymme säilyttämään ympäristömme sekä yhteyden toisiimme ja omaan luovuutemme?
Kaikki mitä on lähelläsi
Tämän teeman herättelemiä teoksia pääsemme tarkastelemaan kuvataiteen opiskelijoiden kevätnäyttelyssä Kaikki mitä on lähelläsi. Näyttely tarjoaa meille näkökulmia siihen, mitä lähiluonnossa tapahtuu, millaista kauneutta arjessa voi huomata ja millaisia yksityiskohtia urbaaniympäristömme sisältää. Kevätnäyttely kääntää katseet läheisiin ihmisiin ja omaan sisimpään. Lähellä olevat asiat, ilmiöt, paikat ja ihmiset ovat monitasoisia; sosiaalisia, ekologisia, taloudellisia ja kulttuurisia. Näiden monimuotoisten lähtökohtien innoittamia opiskelijoiden tulkintoja pääsemme reflektoimaan kevätnäyttelyssä.
näyttelyn avajaiset keskiviikkona 17.4. klo 18–19
näyttely avoinna 18.4.–26.5.2024
Itätuulenpiha 1, Tapiola, 1. ja 3. kerros
Teksti: suunnittelijaopettaja Eeva-Maija Priha
Kuva: Minna Koivuniemi, Onnen murusia särkyneessä pesässä, sekatekniikka ja assemblaasi