Ihminen on kulttuurinen olento, mutta mitä kulttuuri oikeastaan on? Kulttuurin käsitteelle on lukuisia eri määritelmiä, joista edes kulttuurintutkijat eivät ole yksimielisiä. Julian Stewardin kulttuuriekologian näkemyksen mukaan kulttuurit ovat vahvasti linkittyneet ympäristöihinsä, joihin ne sopeutuvat. Clifford Geertzin symbolinen antropologia puolestaan katsoo kulttuurien koostuvan erilaisista merkityksistä ja niiden tulkinnoista ihmisten välisessä vuorovaikutuksessa. Silti muutamasta seikasta lähes kaikki kulttuurintutkijat ovat yhtä mieltä: kulttuuri on yhteisöllistä, periytyvää sekä yhteisönsä mukana elävää.
Sivistys on olennainen osa kulttuuria. Sivistyksen kautta ihminen harjoittaa kulttuuria sekä kokee henkistä kasvua omaksumalla ja oppimalla uusia taitoja ja kartuttamalla tietoa. Ihmiset eri aikakausina ja eri kulttuureista ovat pyrkineet kehittämään itseään sekä löytämään tätä kautta elämälleen henkistä vaurautta. Vapaan sivistystyön oppilaitoksilla on tässä keskeinen rooli.
Antiikin Kreikasta tähän päivään ja eteenpäin
Antiikin Kreikan aikainen sivistys on luonut vahvan pohjan nykypäivän sivistykselle ympäri maailmaa. Melkein jokainen on jollain tapaa koskettanut antiikin ajan sivistystä. Opiskelemme edelleen kouluissa Pythagoraakseen lausetta, filosofit siteeraavat nykyäänkin Sokratesta ja Platonia, ja lääkärit vannovat valmistuttuaan Hippokrateen valan. Antiikin Kreikka löytyy jopa suomen kielen lainasanoista esim. teknologia koostuu kreikkalaisista sanoista techne (taito tai tekniikka) ja logia (oppi tai tieto). Kreikan symbolismi näkyy myös, kun puhumme Akilleen kantapäästä ja apteekin yllä näemme usein lääketieteen jumala Asklepioksen symbolin, kepin ja käärmeen. Monituhatvuotiset perinteet ovat vahvasti voimissaan, juhlistammehan edelleen olympialaisia joka neljäs vuosi.
Muinainen sivistys ei löydy vain akateemisesta opista, vaan antiikin ihmisten näkökulmasta esimerkiksi urheilu oli merkki sivistyksen huipusta. Tuon ajan ihmisten näkökulmasta sivistymättömät ihmiset eivät harrastaneet urheilua ja niinpä jokaisen sivistyneen miehen velvollisuus oli urheilun harjoittaminen. Menestyneimmät atleetit loivat pohjaa nykyiselle fanikulttuurille. Muinaisen Kreikan sivistystä voi tarkastella myös upeasti maalatuista ruukuista, realistisista marmoripatsaista ja muista esineistä, joita meitä edeltävät sukupolvet ovat meille jättäneet.
Seisoessani Hefaistoksen temppelin portailla katselemassa Akropoliksen kukkulan päällä auringonlaskussa leiskuvaa Parthenonin temppeliä, koin vahvasti olevani osa suurempaa historiallista tapahtumaketjua. Tältä samaiselta paikalta joku toinenkin pari vuosituhatta sitten katseli juuri tätä samaa näkymää. Miten paljon on vuosituhansien varrella muuttunut, mikä on pysynyt samana? Miltä maailma näyttää parin sadan vuoden päästä jonkun toisen silmin tuolla samaisella paikalla?
Nykysivistyksen perintö
Antiikin Kreikan sivistyksen perintöä ihastellessani pohdin oman aikamme ja kulttuurimme perintöä. Mitä me haluamme jättää perinnöksi jälkipolville? Ateenassa tätä yhteyttä historian ja nykypäivän välillä ei tarvitse kaukaa etsiä. Antiikin ajan jälkiä löytyy joka nurkan takaa, vanhoja perinteitä ja kansallisaarteita vaalitaan edelleen.
Sivistys on keskeisessä osassa suomalaista yhteiskuntaa ja läsnä jokapäiväisessä elämässämme, ei vain akateemisessa ympäristössä. Sivistys löytyy niin mummon kutomien sukkien kuosista kuin perjantai-illan naapuriporukan rytmikkäästä sauvakävelystä. Vapaansivistystyön oppilaitoksena Espoon työväenopisto pyrkii omalta osaltaan edistämään alueen asukkaiden mahdollisuuksia päästä toteuttamaan ja kehittämään itseään. Kursseillamme voit omalta osaltasi osallistua vaalimaan ja kehittämään nykypäivän sivistyksen perintöämme, jota jälkipolvemme voivat ihastella ja jatkaa vuosisatojen päästä.
Teksti: Karoliina Rankinen, Espoon työväenopiston koordinaattori
Oppia ja iloa
Tämä kirjoitus on osa Oppia ja iloa -blogisarjaa.