Kulttuuri -vapaan sivistystyön suuri mahdollisuus

Ennen eduskuntavaaleja käydyt keskustelut paljastivat monia asioita suomalaisesta kulttuurielämästä ja taiteen sekä taiteeseen -opetuksesta. Kaikki paljastunut ei ollut imartelevaa. Kulttuuria koskevia kysymyksiä esitettiin kansanedustajaehdokkaille todella vähän. Eräässä televisiohaastattelussa annettiin sentään yksi mahdollisuus puhua taiteesta. Kysymys kuului: mikä on elämäsi vaikuttavin taide-elämys? Vastauksista suurin osa oli ainakin näin taide- ja kulttuurihistorian -luennoitsijan sekä tietokirjailijan kannalta huolestuttavia. Osa ehdokkaista kertoi elämänsä suurimman taide-elämyksen olleen oman lapsensa koulun päättöjuhlat, osa väisteli taitavasti kysymystä sanoen: on niin monta, etten osaa mainita nimeltä yhtä. Vika ei varmasti ole kansanedustajaehdokkaissa. Syyn täytyy olla suurempi ongelma yhteiskunnassa ja se juontuu ajassa kauas.

Taidekoulutusta ja koulutusta taiteeseen

Meille useimmille ei ole opetettu taiteen vastaanottamisen välineitä. Minkään kielen osaaminen ei ole itsestäänselvyys. Jokainen taidemuoto kirjallisuudesta tanssiin tai teatteriin, ja kuvataiteesta musiikkiin sekä oopperaan käyttää omaa kieltään ja ilmaisun rakenteita. Jos niitä ei tunne, taide jää kokematta. Tilanne on sama kuin ihmisellä, joka menee tilaisuuteen, jossa kaikki puhuvat kieltä, jota hän ei itse osaa. Se voi hetken aikaa tuntua huvittavalta, raivostuttavalta tai jopa kiinnostavalta. Mutta kiinnostus loppuu, kun erikoisuuden ja erilaisuuden viehätys on ohitse. Todennäköisesti tämän jälkeen paikalla ollut kuulija välttelee vastaavia tilaisuuksia. Hän saattaa mennä katsomaan teatteria lapsensa koulun päätösjuhlaan ja tuntea siitä riemua. Me kaikki kuitenkin ymmärrämme, että kyseinen riemu ei nouse taiteellisesta kokemuksesta, vaan ilosta nähdä oma, rakas lapsi lavalla. Uskallan jopa väittää, että useimmissa Euroopan maissa, ei kukaan kansanedustajaehdokas vastaisi näin kevyesti ja huolettomasti taidetta koskeviin kysymyksiin. Tämän kaltaiset vastaukset, kun kertovat vastaajasta enemmän kuin kysyjästä.

Taiteen opettamisesta

Kevättalvella nousi kohu Helsingissä. Media kertoi Helsingin harkitsevan tai ainakin ehdottavan erityiskoulujen eli niin sanottujen taidekoulujen tai luokkien lopettamista. Jälkikeskustelussa kävi ilmi, että kyseessä oli väärä tulkinta. Keskustelu oli silti hyvä käydä. Lopettamista nimittäin perusteltiin koulujen epätasa-arvolla ja sillä, että tällaiset erityiset painotukset ovat vain eliittiä varten. Musiikki, kuvataide, teatteri, sanalla sanoen taide siis tulkittiin eliitille kuuluvaksi, pienen piirin harrastukseksi ja toiminnaksi. Joutaisi siis lopetettavaksi koko toiminta tai maksakoon eliitti harrastuksistaan itse. Taidetta voidaan opettaa jossain muualla kuin oppivelvollisuuskouluissa, sanottiin. Tämäkin kertoo siitä, että taidetta ei ymmärretä ihmisen perustarpeeksi. Kuka uskaltaisi kyseenalaistaa matematiikkaluokan tai urheilukoulun tarpeellisuuden? Taide on ihmiselle ominainen tapa ilmaista itseään. Ihmisen erottaa muista eläimistä juuri kommunikaatiokyky. Ihmiskunnan historia on kommunikaation historiaa. Kommunikaation historia on taiteen historiaa.

Kommunikoiva ihminen

Homo Sapiens on kehittänyt monimutkaisia järjestelmiä voidakseen välittää tietoa ja ajatuksiaan toisilleen. Ihmisen erinomaisuus verrattuna muihin eläimiin on siinä, että me kykenemme välittämään tietoa ei vain tässä ja nyt, vaan ylitse monien sukupolvien. Me kykenemme kommunikoinnissamme välittämään muutakin kuin numeerisia faktoja. Me voimme välittää toisillemme inhimillisiä tunteita, sanalla sanoen ihmisenä olemista. Taiteen avulla, me voimme ymmärtää tosiamme ja toistemme tunteita paremmin. Taide auttaa meitä asettumaan toisen ihmisen asemaan. Taide tekee meistä enemmän ihmisiä. Taide ei asetu, eikä se saa asettua ihmiskulttuurin yläkerroksiin. Taide kuuluu aivan kaikille. Taide ei ainoastaan kuulu kaikille, vaan se on välttämätöntä meille kaikille. Taiteen ja sen kielen opetusta ei saa eikä voi rajata vain aikuisille, ainoastaan varakkaille ja tietyllä alueella asuville tai nuorille ja lapsille, joiden vanhemmatkin ovat kiinnostuneita taiteesta ja taidepainotteiseen opetukseen suuntautuneen koulun oppilaille. Taiteen opettamista ei kouluista saa lopettaa tai kaventaa, päinvastoin tällaisille erikoisluokille osallistuminen on taattava kaikille.

Taide yhdistää

Helsingin koulukeskustelussa puhuttiin paljon myös ulkomaalaistaustaisten lapsien asemasta. Keskustelusta unohtui liian usein se todistettu asia, että taide on paras integroija yhteiskuntaan. Kuvataiteen, teatterin, tanssin, säveltaiteen kielet ovat kaikki kulttuuri ja kansallisrajat ylittäviä. Taide on paras segregaation estäjä. Tämän on historia näyttänyt kaikilla taiteen aloilla. Vahvasti bipolarisoituvassa, eurooppalaisessa yhteisössä on taide syytä kutsua apuun mahdollisimman nopeasti. Virallinen koulumaailma virallisine opetusohjelmineen on hitaampi liikkumaan. Vapaan sivistystyön oppilaitokset ovat jo nimensä mukaisesti avainasemassa. Ne ovat vapaita ja niissä opetetaan sivistystä. Niillä on vahva kokemus kaikkien taiteenlajien opettamisesta. Ei kaikista tarvitse tulla taiteilijoita, mutta on tärkeää, että jokainen meistä hallitsee taiteen kielen saadakseen taiteesta enemmän irti; saadakseen elämästä enemmän irti. Lähes kaikki vapaan sivistystyön oppilaitokset järjestävät kursseja suomi vieraana kielenä. Ne ovat tarpeellisia, mutta ne eivät ole riittäviä. Niillä kursseilla, luonnollisista syistä, suomea vieraana kielenä opiskelevat ovat yhdessä ryhmässä. Ainut suomenkielinen ryhmässä on opettaja. Näillä kursseilla olisi ensiarvoisen tärkeää kertoa oppilaitoksen muusta toiminnasta. Tervetuloa laulamaan, soittamaan, tanssimaan, maalaamaan, oppimaan taidehistoriaa yhdessä muiden kanssa. Nuottien alkeiskurssilla ovat rinta rinnan ja samassa asemassa suomea osaamaton ja sitä äidinkielenään puhuva. Tästä lähtee todellinen segregaation estäminen. Taide ei ole vain harrastus, taide on kyky olla ja kyky ymmärtää. Taide on yhdessä tekemistä

Tervetuloa oppimaan

Saako kuvataide sinut hämilleen? Et tiedä, mitä kysyä teoksen edessä. Etkä tiedä, mitä kaikkea teatterin lavalla on muutakin kuin näyttelijöitä ja vuorosanoja. Jos sinulta kysytään elämäsi taide-elämystä, oletko yhtä hämilläsi, kuin kansanedustajaehdokkaat olivat kevään 2023 vaalitentissä? Ei hätää. Minä voin auttaa, kollegani vapaassa sivistystyössä voivat auttaa. Tervetuloa kursseille, olipa äidinkielesi tai lähtötasosi aivan mikä tahansa.

Teksti: Liisa Väisänen, taide- ja kulttuurihistorian luennoitsija, tietokirjailija
Kuvat: Marco Peretto