Inge Luik ja Satu Oikarinen opiskelevat Omniassa vammaisalan ammattitutkinnon henkilökohtaisen avun osaamisalalla. Koulutuksessa opitaan tukemaan ihmisiä, jotka tarvitsevat apua arjessa, työssä tai osallistumisessa elämän eri osa-alueisiin.
Osana opintojaan Satu ja Inge toteuttivat Elämänpuu-teemahaastattelut Attendo Villa Lauriinassa. Elämänpuu-teemahaastattelussa ikäihminen kertoo elämäntarinansa vaiheista, jotka kirjataan elämänpuu-haastatteluun. Haastattelun pohjalta syntyi myös valokuva, joka kuvasi kertomuksen ydintä – konkreettinen ja merkityksellinen muistijälki.
Kohtaaminen, joka jätti jäljen
Satu Oikarinen tapasi 92-vuotiaan Margaretan ja koki hetket hänen kanssaan poikkeuksellisen antoisina.
”Se oli kokemuksena koskettava ja avaava. Huomasin konkreettisesti, miten tärkeää hoivatyössä on kirjata ylös asiakkaan oma elämäntarina, kun hän muuttaa asumaan hoivakotiin”, Satu kertoo.
Margareta kertoi lapsuudestaan Porissa taiteilijakodissa, jossa musiikki ja taide olivat arkea. Hauskat hetket musiikin ja taiteen ympäröimänä olivat säilyneet Margaretan muistoissa tähän päivään asti.
Kun opiskelijat ottivat valokuvaa Margaretasta hoivakodin pianon ääressä, Margareta piristyi, nosti sormensa pianon koskettimille ja soitti yhden säkeistön Suvivirrestä.
”Se, että hän lähti heti soittamaan, oli vahva muistutus siitä, miten syvällä meissä säilyvät elämän intohimot ja miten suuri hyvinvointia parantava vaikutus musiikilla voi olla. Se toi kyyneleet silmiin”, Satu toteaa.
Myös Inge Luik sai koskettavan kohtaamisen 88-vuotiaan iäkkään miehen kanssa. Haastattelu oli hänelle uudenlainen ja vaikuttava kokemus.
”Elämänpuu haastattelu oli minulle aivan uusi ja hieno kokemus. Erittäin tärkeänä pidin haastateltavan neuvoja ja periaatteita jotka hän haluaisi jakaa nuorimmille sukupolville. Hänen periaate on: Ole rehellinen. Oli erittäin mielenkiintoista kuunnella 88 vuotiaan ihmisen elämän tarina”, sanoo Inge.
Oppia läsnäolosta ja arvostavasta kohtaamisesta
Elämänpuu-harjoitus ei ollut vain tarinoiden kuuntelua, vaan myös arvokas oppimiskokemus asiakkaan kohtaamisesta.
”Asiakkaan kohtaamisessa nousivat tärkeimmiksi: Kyky olla aidosti läsnä, kuuntelemisen taito ja kiireettömyys”, Satu Oikarinen kertoo.
Hän toivoo, että hoivakodeissa otettaisiin käyttöön elämänpuukansiot tai seinälle kootut elämäntarinat, jotka auttaisivat ymmärtämään asiakasta paremmin, kun sanoja ei muistisairauden edetessä enää löydy.
Inge Luik koki, että elämänpuu toimii myös hyvinvoinnin välineenä.
”Jokaisella ihmisellä on oma elämänpuu mikä on yhtä ainutlaatuinen niin kuin ihminen itsekin. Elämänpuuta lukemalla ihminen voi muistaa ikääntyessään mitkä asiat olivat ja ovat hänelle tärkeitä, positiivisia, iloisia ja elinvoimia antavia. Myös oman elämän saavutukset antavat lukijalleen hyvää mielialaa. Elämänpuuta lukiessa voi myös haaveilla tulevaisuudesta. Uskon, että nämä asiat ovat elämänpuun tarkoitus. Elämänpuu antaa elinvoimaa.”, summaa Inge.
Tieto tuo inhimillisyyttä hoivatyöhön
Opiskelijat saivat projektista arvokasta osaamista tulevaan työhönsä.
”Tieto siitä, mistä asiakas pitää, mistä ei, mitä hän on tehnyt elämässään ja millaista musiikkia hän rakastaa, auttaa hoitajaa päivittäisessä työssä. Se tuo inhimillisyyttä ja mahdollisuuden rakentaa aitoa vuorovaikutusta”, Satu summaa.
Lopulta kokemus kiteytyi molemmille opiskelijoille samoin: Elämänpuu voi olla avain ihmisyyteen, kunnioitukseen, kohtaamiseen ja kuuntelemiseen.