Espoon työväenopistossa äijäjoogaa opettava Aki Saikko ja lajia vuodesta 2018 harrastanut Lasse Kivikko jakavat yhteisen ajatuksen: äijäjoogassa ei mitata taitoja, venymistä tai kokemusta. Tunnit sopivat ihmisille, jotka haluavat huolehtia itsestään lempeästi, ilman vertailua ja kiirettä. Saikon mukaan äijäjooga toimii myös hyvänä aloituspisteenä miehille, jotka eivät ole aiemmin liikkuneet säännöllisesti.
“Äijäjoogaan on helppo tulla, ja monelle tämä voi olla portti myös muuhun liikkumiseen”, hän kertoo.
Kilpailusta vapaa vyöhyke
Äijäjoogan on kehittänyt aikanaan Veikko Tarvainen, joka halusi kannustaa miehiä lajin pariin. Joogatunneilla on perinteisesti ollut valtaosa osallistujista naisia, jotka ovat usein miehiä notkeampia. Tarvaisen ajatuksena oli tarjota miehille paikka harrastaa ilman, että tekemistä määrittäisi tarve näyttäytyä vahvana ja notkeana naisten edessä. Kun kilpailusta luovutaan, harjoitus muuttuu mahdollisuudeksi tutustua omaan kehoon ja löytää siitä uusia vahvuuksia sekä ulottuvuuksia, kuten mielen ja kehon välistä yhteyttä.
“Äijäjooga on fyysisesti maltillinen harjoitus”, Saikko kuvailee.
Harjoitukset tehdään rauhallisesti hengityksen rytmissä. Kukaan ei vaadi venymään enempää kuin oma keho antaa periksi. Saikko kertoo muistuttavansa tunneilla usein, että pääasia on siinä miltä liikkeet ja asennot tuntuvat eikä se, miltä ne näyttävät.
Kivikko kuvaa ryhmää mutkattomaksi ja turvalliseksi.
“Kukaan ei kilpaile. Kaikki tekevät omaa ohjelmaansa, omista lähtökohdistaan”, hän kertoo.
Äijäjoogassa kehon kuunteleminen on tärkeämpää kuin repiminen ja itsensä ylittäminen. Monella liikkumista aloittavalla miehellä on syvälle juurtunut ajatus siitä, että pitää suorittaa ja olla vahva. Äijäjoogassa jokainen tekee hetkeen sopivan harjoituksen. Koska tekeminen lähtee itsestä ja tapahtuu oman kehon rajoja kunnioittaen, liikkeitä ei voi tehdä väärin.
Saikko on huomannut vuosien varrella, että suorittamisesta irti päästäminen voi olla monille vaikeaa. Uusien osallistujien kehot ovat jännittyneitä ja liikkeissä näkyy tuttu pyrkimys tehdä oikein. Muutaman kuukauden jälkeen liikkeitä tehdään kuitenkin jo omalla tavalla ja omilla rajoilla kehon tultua tutummaksi.
Saikko painottaa myös, ettei ryhmään tule koskaan kahta samanlaista kehoa. Monella on polvivaivoja, toisilla olkapää reistaillee tai sormi ei liiku kunnolla. Se ei haittaa mitään, sillä jokainen tekee sen, mitä oma keho sallii.
Hyvinvointia arkiseen jaksamiseen
Kivikko kertoo äijäjoogan vaikuttaneen hänen arkeensa monin sellaisin tavoin, joita hän ei edes osannut odottaa. Jo muutaman kerran jälkeen olo oli keventynyt. Ensimmäinen konkreettinen muutos oli selkävaivojen helpottaminen – juuri siihen Kivikko olikin hakenut joogasta apua.
Ajan kanssa hän on huomannut harjoitusten vaikuttaneen myös mielialaan ja palautumiseen.
“Unen laatu parani, vaikka en olisi uskonut sen liittyvän joogaan mitenkään”, Kivikko kertoo.
Rauhallinen hetki arjessa voikin avata oven kokonaisvaltaisempaan hyvinvointiin. Kun kiireet, työt ja huolenpito muista vievät energiaa, äijäjooga tarjoaa keholle ja mielelle paikan levätä.
Myös etätunnit ovat tuoneet arkeen joustavuutta. Kivikon mukaan verkkotunnit ovat yllättäneet sosiaalisuudellaan.
“Vaikka kaikki eivät puhu tai pidä kameraa auki, siellä on silti tunne siitä, että tehdään yhdessä.”
Kivikko pyrkii siihen, että joogaa tulisi harrastettua vähintään kerran viikossa. Etätunti voikin olla viikon pelastus, jos aikataulu tai sää ei suosi lähitunnille lähtemistä.
Yhteisö, johon jokainen on tervetullut
Ryhmän tunnelma rakentuu keskinäisestä kunnioituksesta ja vertaisuudesta, myös opettajan kanssa. Osallistujien taustat jäävät nopeasti taka-alalle.
“On hienoa, että on paikka, johon voi tulla omana itsenään ilman rooleja tai titteleitä”, Saikko kuvailee.
Kivikko kertoo Saikon opetustyylin olevan enemmän vertaisten ohjaamista kuin opettamista. Saikko muistuttaakin usein, ettei liikkeitä ole tarkoitus tehdä kuten opettaja, vaan löytää itselle sopiva tapa. Opettaja havainnollistaa idean ja näyttää suunnan, jota osallistuja tutkii ja kokeilee.
“On kiva tulla paikalle, kun tietää, ettei ole mitään vertailua. Riittää, että on mukana”, Kivikko kuvailee.