Ammatilliset opinnot ja rakennusala oli Miro Kotoselle selkeä valinta lapsuudesta asti.

”Mä olen muistaakseni jo vitosluokalla sanonut ääneen, että musta tulee rakennusmies”, Miro naurahtaa.

Vanhin veli oli tehnyt pitkään töitä rakennustyömailla ja kouluttautunut sittemmin rakennusinsinööriksi, joten ala oli Mirolle tuttu jo entuudestaan.

Rakennusalalla työskentely oli Miron mielestä mieluisaa, mutta pikkuhiljaa takaraivossa alkoi kyteä ajatus muustakin. Hän teki keikkaa henkilökohtaisena avustajana, oli ohjaajana iltapäiväkerhossa ja päätyi lopulta erityisluokan koulunkäyntiavustajaksi.

”Minulla oli työparina mahtava erityisopettaja, joka ujutti minuun kiinnostukseen opettajantyötä kohtaan. Keräilin siinä vielä pari vuotta rohkeutta, ja lopulta hainkin opiskelemaan opettajaksi”, Miro kertoo hymyillen.

Erityisopettajan koulutuksen sijaan Miro valitsi käsityönopettajan opinnot, joissa rakennusalan taustaa pääsee hyödyntämään monipuolisemmin.

”Kädentaidot ja käsillä tekeminen on kiehtonut minua aina.”

Petri näytti, mitä hyvä opettaja tekee

Miron lempiopettaja Petri oli pitkän linjan raksamies, joka osasi saada opiskelijoistaan parhaat puolet esiin. Ilman Petriä Miro ei olisi välttämättä koskaan valmistunut.

Opintojen loppupuolella Mirolla oli päällä kova räppikeikkailun buumi, eikä häntä juuri näkynyt koulussa. Tilanne kärjistyi linjapäällikön puhutteluun: viimeisen puolen vuoden paikallaoloprosentti mateli kahdessakymmenessä, ja työmaapäivistäkin puuttui iso osa. Opinnot olivat tosi lähellä jäädä kesken.

Erilaisten materiaalien kanssa työskentely ja työturvallisuuteen liittyvät asiat tulevat minulta raksakokemuksen ansiosta selkärangasta.

Miro päätti skarpata, mutta töitä oli paljon ja päivät venyivät pitkiksi.

“Petri tuli tässä tilanteessa apuun. Se otti mut pitkien työpäivien jälkeen vielä tekemään korvaavia hommia Vantaalle. Niillä saatiin kuitattua poissaoloja”, Miro muistelee.

Ratkaisu oli yhdessä tekeminen. Tehtiin se mitä piti, jotta opinnot saatiin maaliin.

”Loistava, välittävä tyyppi, joka halusi kannustaa ja tarpeen tullen vähän potkia persiille.”

Kokemukset Petrin kaltaisista opettajista on yksi syy sille, miksi Mirokin halusi opettajaksi.

Yhteys säilyy valmistumisen jälkeenkin

Ammatillisista opinnoista on ollut yliopisto-opinnoissa konkreettista hyötyä.

”Sen näkee kaikessa vähänkään käytännönläheisemmässä. Erilaisten materiaalien kanssa työskentely ja työturvallisuuteen liittyvät asiat tulevat minulta raksakokemuksen ansiosta selkärangasta”, Miro toteaa.

Miron omien opintojen aikana yliopistoon jatkamisesta ei juurikaan puhuttu, mutta nykyään tilanne on muuttunut. Opiskelijoille kerrotaan aktiivisesti, että ammatilliset opinnot avaavat samat polut kuin lukio.

”Eikä sen polun tarvitse olla silleen, että lähihoitajasta sairaanhoitajaksi. Ihan yhtä hyvin voi kulkea lähihoitajasta opettajaksi, jos motivaatiota ja intoa riittää”, Miro muistuttaa.

Tänä keväänä Miro palasi Omniaan uudessa roolissa. Hän suoritti käsityönopettajan opintoihinsa kuuluvan harjoittelun Kirkkonummen toimipisteessä. Rakennusalalla, totta kai. Nuoret, joita ei aina näkynyt paikalla, tuntuivat tutulta.

”Joo, kyllä niitä opiskelijoita näkyi, jotka saattoi hävitä kesken päivän tai tulla paikalle miten tykkäsi.”

Kymmenen vuotta oman valmistumisen jälkeen yhteys Omniaan on edelleen läsnä. Miro tietää, millaista on olla opiskelija, joka tarvitsee Petrin kaltaista kannustajaa.

”Olisi ehdottomasti siistiä, jos pääsisi joskus opettamaan rakennusalalle.”