Voiko kutoa ajattelematta eri kudontatekniikoita?

Tämä oli ensimmäinen kysymys, joka pysäytti minut Erasmus+ -liikkuvuusjaksollani Stuttgartissa. Kysymys tuntui yksinkertaiselta, mutta sen takana oli syvällinen ajatus: voiko luovuus syntyä ilman teknisiä rajoja? Ehkä… mutta mitä se käytännössä tarkoittaisi?

Lähdimme Nanna Aspholm-Flikin kanssa lähimetsään etsimään materiaaleja kudontaa varten. Metsäretki oli enemmän kuin materiaalinhakua, se oli keskusteluja käsityön merkityksestä. Puhuimme suomalaisen peruskoulun käsityön heikkenevästä tasosta ja siitä, miten käsityö voi vaikuttaa mielenterveyteen. Luonnon keskellä poimimme leikattuja puunoksia, jotka veimme studioon kuivumaan. Niistä tulisi osa tulevien päivien kudontakokeiluja.

Puunoksa kangaspuuna. Kuva: Ritva Kurittu-Kalaja.

Omat kudontakokeilut

Studioon palattuani oli aika tarttua omiin ideoihin. Aloitin työn kiertämällä loimilangat metsästä poimittujen puunoksien ympärille. Luonnon ja kudonnan yhdistelmä tuntui kiehtovalta. Kudontaan lisäsin Hofmannin inspiroimia ympyröitä ja upotin oksien lomaan pienen kiven, kuin salaisen yksityiskohdan. Tein myös koetilkun, johon kirjoin kuvioita käyttäen sametteja pohjana. Jokainen vaihe toi esiin uuden tavan yhdistää luonto ja taide.

Kokeilin lisäksi Nannalle lahjoituksena tulleita sveitsiläisiä pöytäkangaspuita 1990-luvulta. Oli hienoa päästä työskentelemään välineillä, joilla on oma historiansa. Ne toivat projektiin aivan oman tunnelmansa.

Teksti ja kuvat: Espoon työväenopiston kudonnanopettaja Ritva Kurittu-Kalaja.

Lisätietoa Erasmus+ -ohjelmasta (oph.fi)