Sivistys kuuluu kaikille kansalaisuudesta riippumatta

Kokemukseni mukaan maahanmuuttajilla on hallussaan mittavat sivistysresurssit, joita ei välttämättä hyödynnetä tarpeeksi. Yksi näistä resursseista on monikielisyys.

On hyvin tavallinen tilanne, että suomen kielen alkeiskurssille tullessaan monet opiskelijani saattavat puhua ainakin kolmea tai neljää kieltä sujuvasti: omaa äidinkieltään, kotimaansa valtakieltä sekä mahdollisesti vielä jotain muuta kieltä tai kieliä, joita puhutaan heidän kotimaassaan tai naapurimaassaan. Suurin osa myös osaa muutamia arkipäivän sanoja tai fraaseja suomeksi jo ennen alkeiskurssia.

Kun kartoitan opiskelijoitteni kielitaitoa kurssin alussa, joudun monesti tekemään hieman salapoliisityötä ja patistelemaan heitä, jotta he kertoisivat todellakin kaikki kielet, mitä he osaavat.  Opiskelija ei välttämättä osaa lukea ja kirjoittaa kaikilla osaamillaan kielillä, koska hän on oppinut niitä luokkahuoneen sijaan kommunikoimalla muiden ihmisten kanssa. Tämä ei kuitenkaan vähennä kyseisten kielten arvoa. Miltä näyttäisi tällaisen henkilön CV, kun kielitaidon kohdalle olisi listattu kaikki kielet, mitä hän osaa? Miten maahanmuuttajien työllistymisaste muuttuisi, kun monikielisyys ymmärrettäisiin osana sivistystä ja sille annettaisiin sille kuuluva arvo?

Monikielisyys ei tarkoita englannin puhumista

Suomi toisena kielenä -puhujia käsitellessä saattaa ensimmäisenä tulla mieleen englannin kieli. Kaikki s2-puhujat eivät kuitenkaan osaa englantia, eikä englannin osaaminen välttämättä kerro koulutustaustasta mitään. Kun s2-puhujan kanssa etsitään yhteistä kieltä, se voi löytyä yllättävästä paikasta. Suomessa on opiskeltava ruotsia, mutta sitä osaavat myös jotkut maahanmuuttajat, jotka ovat aloittaneet kotoutumisprosessin jollain Suomen ruotsinkielisistä paikkakunnista.

Vierasta kieltä ei tarvitse osata täydellisesti, jotta sillä voisi kommunikoida. Koulupohjalla pärjää hyvin, kun ottaa elekielen mukaan eikä ota itseään liian vakavasti. Tärkeintä on, että ymmärtää ja tulee itse ymmärretyksi. Näin on taas luotu yhteyksiä paitsi erilaisten ihmisten, myös erilaisten kulttuurien välillä, ja jaettu sivistystä eteenpäin. Sivistys kun ei elä ja kasva tyhjiössä, vaan se tarvitsee muita ihmisiä kukoistaakseen – aivan kuten kieletkin.

Kansalais- ja työväenopistot siltana sivistykseen

Kansalais- ja työväenopistot tuovat sivistystä helposti saataville kaikkien ihmisryhmien pariin, myös maahanmuuttajille. Opiskelun aloittamisen kynnys on matala eikä vaadi suurta byrokratiaa. Suomen kielen kurssien lisäksi rohkaisen opiskelijoitani kokeilemaan myös erilaisia käsityö- ja ruokakursseja, joissa opetus on suomeksi. Käytännönläheiset kurssit ovat erinomaisia tilaisuuksia oppia puhekieltä ja tutustua suomalaisiin.

Espoon työväenopisto tarjoaa laajan suomen kielen kurssivalikoiman lisäksi monia tuki- ja neuvontapalveluja, jotta jokaiselle löytyy sopivantasoinen kurssi ja opinnot etenevät. Kaikilla maahanmuuttajilla ei ole ollut kotimaassaan mahdollisuutta koulutukseen, mutta Espoon työväenopistossa järjestetään myös luku- ja kirjoitustaidon koulutusta.

Koskaan ei ole liian myöhäistä kouluttautua ja hankkia lisää sivistystä. Sivistys kuuluu kaikille – kansalaisuudesta ja koulutustaustasta riippumatta.

Teksti: Nora Tirkkonen, Espoon työväenopiston tuntiopettaja