Itsensä ylimitoitettu syyllistäminen on iso kompastuskivi ihmiselle, joka haluaa toimia ympäristöä kunnioittaen. Kohtuutta voi olla haastavaa hahmottaa ja epätoivontunteet voivat olla jopa psyykkinen välttelytekniikka - kun koemme, että meillä ei ole keinoja vaikuttaa, se myös poistaa meiltä vastuun toimia.
On totta, että kukaan ei yksin voi puhdistaa merta tai asettaa päästöjä tuottavia yrityksiä kuulustelunalaiseksi. Vastaukset ahdistukseemme piilevätkin sen sisäistämisessä, että emme ole yksin. Ympäristöteoilla voimme kasvattaa yhteisöllisyydentunnettamme ja tulla tiedostavammin osaksi elinympäristöämme.
Tiedostava läsnäolo on vastalääke huolelle
Päivittäisessä elämässämme pienillä teoilla on usein kauaskantoisemmat merkitykset kuin suurimmillakin suunnitelmillamme. Tiedostava läsnäolo on vastalääkettä huolelle ja auttaa meitä toimimaan, kun pelko uhkaa lamaannuttaa meidät.
On tärkeää totuttaa itseään keskittämään huomionsa siihen, mitä voi tehdä juuri nyt. Jos laitan banaaninkuoren sekajätteeseen, se ei tarkoita, että olisin vastuussa siitä, miten maailmanlaajuiset jätteidenkäsittelyinfrastruktuurit toimivat tai ovat vajavaisia. Mutta juuri nyt minulla on mahdollisuus ja valta kierrättää banaaninkuori biojätteeseen ja siihen keskittyminen on hyödyllisintä sekä minulle että ympäristölle.
Käsinkosketeltavaa todellisuuden muovaamista
Kosketuksen säilyttäminen nykyhetkeen voi olla haastavaa monista syistä. Omiin ajatuksiinsa ja huoliinsa on helppo kadota ja ahdistus luonteeltaan on juuri sellaista, että se vaatii huomioimaan asiat, joista olet epävarma tai epätietoinen.
Helppoa tätä murehtimistaipumusta vastaan on käydä aistien, kuten esimerkiksi juuri kosketuksen kautta. Käsityöt ovat loistava keino opetellessamme olemaan aloillamme.
Jonkin käsin kosketeltavan tuottaminen on konkreettinen esimerkki mahdollisuuksistamme muovata todellisuuttamme. Silloinkin kun kyseessä on uusi harrastus uskon, että uuden kokeilu ja oppiminen, turhautumisesta huolimatta, voi avata meidät uudenlaiselle keskittymiselle ja ilon kokemiselle.
Kädentaitojen kaltainen henkinen pääoma ei ole häviävää ja mahdollisuus kokea flow-tila on itsessäänkin arvokas. Asioista saa ja voi nauttia myös silloin, kun niitä ei vielä taida ja hallitse tai vaikka niistä ei aikoisikaan tehdä itselleen ammattia.
Kukaan ei ole erillään ympäristöstä
Inhimillisen vajavaisuutemme hyväksyntä voi olla avain myös ilmastorealismiin. Emme voi ryhtyä toimeen ennen kuin olemme tietoisia ja saaneet aikaa informaation sisäistämiseen.
Ilmastoteot ovat yhteisöllisiä hankkeita ja harvoin olemme yksin vastuussa väärinkäsityksistämme, peloistamme tai lamaannuksestamme.
Herkkyyden kauneus on siinä, että kukaan meistä ei ole erillään ympäristöstämme ja kanssaihmisistämme, samoin kuin käsityöläinenkään ei ole erillään lampaanvillan kerijästä, langan kehrääjästä tai lampaasta itsestään.
Tekstiilipajalla työskentely toi kestävän kehityksen osaksi luovaa prosessia
Tekstiilitaitojen herättely ja syventäminen Omnian Nuorten työpajojen Tekstiilipajalla on saanut minut tiedostamaan nämä yhteydet selkeämmin.
Olen saanut pajalla mahdollisuuden opiskella kestävän kehityksen periaatteita mm. Seppo.io-pelialustalla, jonka myötä minulla on ollut mahdollisuus myös ansaita opintopisteitä.
Etätyöskentelyn aikana minulle on myös tarjottu mahdollisuus seurata monenlaisia alaan liittyviä luentoja ja näyttelyitä. Myös lähityössä kestävä kehitys on osana arkea Omnian Nuorten työpajoilla ja täällä työskennellessäni ja oppiessani koen niiden tulleen syvällisesti osaksi luovaa prosessiani.
Projektien lähtökohtana on käytettävissä olevat resurssit
Erilaiset tekstiili- ja taideprojektini saavat mielessäni aina alkunsa siitä, että tiedostan, mitä resursseja ja raaka-aineita minulla on käytettävissäni.
Ekonomisen ja ekologisen tietoisuuteni lisääntyessä on mieleni kuormittumisen sijaan vapautunut ja kun harkitsen lähtökohtia eri projekteille, näen paljon enemmän vaihtoehtoja.
Luovuutta ilmenee kaikkialla, kun vain löytyy myös halua hyödyntää erilaisia kierrätysmateriaaleja. Samalla voin säästää rahaa ja luonnonvaroja. Suhteeni tällaiseen tuotokseen on myös erilainen: voin työstää materiaalia rennommin, kun en ole ostanut sitä uutena muovikääreessä.
Pelastetun materiaalin arvo kasvaa aktiivisesti silmissäni, kun työni sen parissa etenee ja kehittyy. Samalla koen kasvavaa yhteyttä esimerkiksi isovanhempiini, joiden talon lattioita koristivat räsymatot. Niiden materiaalina toimivat mm. kuluneista T-paidoista leikatut trikoosuikaleet.
Työskentely työpajalla opetti kriittisyyttä
Nimissämme toistuvat puulajit, vesistöt ja eläimet; kuulumme siis luonnolle - olisi vaistojenvastaista toimia sitä kohtaan epäkunnioittavasti. Työkokemukseni Omnialla on kasvattanut itsevarmuuttani ja vahvistanut taitojani tuoda esille nämä arvot.
On mittaamattoman arvokasta, että pystyn jatkossa työelämässäni tai vaikkapa järjestötoiminnassa hyödyntämään näitä kokemuksia ja tarkastelemaan kriittisesti eri työnantajien ja yritysten käytänteitä.
Pelkän vastuuntunnon tai jopa syyllisyyden kokemuksen sijaan näen, että minulla on oikeus odottaa työnantajilta sekä koulutuksen järjestäjiltä näiden arvojen kunnioittamista ja noudattamista.
Teksti ja maalaukset: Laura Tuominen
Lue myös: Tekstiilipaja auttoi näkemään oman työn merkityksen
Työtä ja tulevaisuutta
Tämä postaus kuuluu Työtä ja tulevaisuutta -blogisarjaan.